Kerroinkin tuossa aiemmin käynnistäni silmäoptikolla, joka laittoi minut silmälääkärille huonontuneen näön ja silmänpaineiden takia. Samaan aikaan minulla oli kortisonikuuri. Ei oltu optikon kanssa varmoja, että vaikuttaako kortisoni näköön tai paineisiin. Pääsin silmälääkärille sopivasti kuurin loputtua.

Silmälääkäri kyseli ensin kaikki perustiedot ja sairaudet. Niitähän riittää. Sitten tutkittiin näköä ja säikähdin jotenkin totaalisesti, kun en kyennytkään näkemään taululla olevia kirjaimia. En pystynyt edes arvaamaan niitä. Vaikka kuinka yritin nähdä, silmät vaan vuotivat vettä ja päätä alkoi särkemään. Kaikki näkyi sumuisena. Oikea silmä tuntui sokealta ja moneen kertaan jouduin sanomaan lääkärille, etten yksinkertaisesti näe kirjaimia. Molemmilla silmillä katsottuna näin hieman paremmin. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei näköni ollut huonontunut niin paljoa kuin optikon mukaan oli. Tämä oli tietenkin hyvä uutinen.

Lopuksi lääkäri katsoi kirkkaalla valolla silmät. Sieltähän se harmaakaihi sitten löytyi, oikeasta silmästä. Tämä oli aikamoinen shokkiyllätys, vaikka tiedän, että kortisoni edistää kaihin muodostumista. Jotenkin kaihi on aina ollut vanhojen ihmisten sairaus. Tämä tietenkin selittää sen, miksi oikeassa silmässä on välillä utuinen näkö. Tällä hetkellä tilannetta seurataan. Koska näkö on nopeassa tahdissa huonontunut, on syytä veikata, että se jatkaa samalla nopeudella. Varsinkin jos joudun edelleen syömään kortisonia. Konsultoimme siis reumalääkäriäni kaihista ja seuraamme sen kehitystä.

Lähdettyäni vastaanotolta, kyyneleet tuli silmiin ja itkin koko matkan kotiin. Jotenkin alkaa jo riittämään nämä vastoinkäymiset ja jatkuvat huonot uutiset. Tuntuu, ettei niille ole loppua. Kun sain itseni kerättyä takaisin kasaan, etsin tietoa harmaakaihista ja sen leikkaamisesta. Lisää huonoja uutisia. Julkisella puolella kaihileikkaukseen pääsee vasta kun on käytännössä täysin sokea. Kriteerit olivat todella tiukat. Miksi? Eikä yhteiskunnallekin olisi järkevämpää, että leikataan mahdollisimman pian, jotta ihminen säilyy työkykyisenä. Pakkohan on jäädä sairaslomalle, jos et pysty ajamaan autoa, etkä näe tietokoneen näyttöä. Aivan uskomatonta, ettei niitä leikata ajoissa. Tämä tuntuu todella törkeältä ja väärältä. Mietin kauhuissani, että miten tällainen yksinhuoltaja selviäisi, jos ajokortti vietäisiin tai en enää näkisi edes televisiota. Olemme kuitenkin hyvin riippuvaisia näöstä ja jos sitä ei ole, niin kaikkeen tarvitsee apua. Yksityisellä sektorilla leikkaukseen pääsee helpommin. Hinta määräytyy sen mukaan, mitä haluaa, että leikataan. Nykyään voidaan silmän mykiö vaihtaa, jolloin pääset eroon silmälaseista. Hajataitot ja karsastukset pystytään poistamaan. Pitää vaan olla rahaa siihen.

En yhtään ihmettele, että monet valitsevat yksityisen sektorin. Käynhän itsekin yksityisellä reumalääkärillä, koska saan parempaa hoitoa kuin julkisella. Tässäkin tapauksessa, aion säästää rahaa ja mennä yksityiselle. Tuskin pääsen kovin helposti julkisella puolella leikkaukseen. Saan todennäköisesti rahat säästettyä nopeammin, vaikka olen sairaslomalla ja sairaspäiväraha ei kovin suuri ole. Jos saan laitettua joka kuukausi sata euroa säästöön, saan kolmessa vuodessa vaaditun summan kasaan. Kolme vuotta on pitkä aika ja siinä ajassa näkö on voinut huonontua reilustikin.

Tässä on taas hieman sulateltavaa.