Otan tähän väliin pienen tekstin uupumisesta. Ja huomioikaa, että tällä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Kun sairastaa näinkin kokonaisvaltaista sairautta, on ihan normaalia väsyä välillä. Itselläni itsepintaiset tulehdukset pitävät uupumusta yllä. Kun tulehdukset ovat pahimmillaan, on vaikeaa nousta edes sängystä ylös. Väsymys voi olla niin kovaa, että silmät eivät vaan pysy auki. Elimistö huutaa lepoa. Silloin on hyvä antaa itselleen lupa levätä ja nukkua. Kun väsymystä on tarpeeksi kauan, muuttuu se uupumukseksi. Silloin ei jaksa oikein mitään. Uupumustakin on erilaista. Uupumus voi olla fyysistä tai henkistä. Henkinen uupumus voi olla jopa raskaampaa kuin fyysinen.

Itse herään uupumukseen aina kortisonikuurin aikana. Sitä on jo tottunut kipuun ja väsymykseen ennen kuuria, niin sitten havahtuukin tajuamaan kuinka väsynyt, on todellisuudessa ollut. Kortisoni piristää ja vähentää tulehdusta, mutta myös turvottaa. Kortisonikuurin aikana kivut vähenee huomattavasti ja pelkästään se jo antaa energiaa. Silloin sitä tajuaa, kuinka huonossa kunnossa on ollut ja kuinka iso osa elämää se uupumus onkaan. Monesti kuurin jälkeen energinen olo jää ja sillä pärjääkin pitkälle. Välillä kun tulehdukset ovat pahoja, ei kuurikaan meinaa auttaa. Loppukuurin aikana väsymys palaa pikkuhiljaa ja taas valuu sinne uupumuksen puolelle, kun ei jaksa mitään.

Mulle uupumus on sitä, etten jaksa ajatella enkä tehdä. Vaikka olen sairaslomalla ja voin tehdä kotihommia silloin kun haluan, on ne ylitsepääsemättömiä. En jaksa mennä kauppaan, joten tyhjennän pakastinta. En jaksa suunnitella tai tehdä ruokaa, menen sieltä mistä aita on matalin. Pahimpina päivinä elän kahvilla, koska en vaan saa itseäni ylös sohvalta. Se ei tarkoita, että olisin laiska. Olen vain niin uupunut, että hengittäminenkin on joskus vaikeaa, saati sitten ajatteleminen. Välillä on hyviä päiviä ja välillä on todella huonoja päiviä. Koti voi olla monta päivää imuroimatta ja siivoamatta. Pyykit odottavat kopassa, että joku pesisi ne. Siirrät kaiken työn niin pitkälle kuin mahdollista. Samaan aikaan kärsit huonosta omastatunnosta ja ajattelet olevasi laiska. Turhaudut itseesi, kaikkiin ja kaikkeen.

Uupumus on asia, jota kaikki ei ymmärrä. Ihminen, joka ei ole sitä kokenut, ei välttämättä koskaan ymmärrä sitä. Sekin on uuvuttavaa, kun aina saat selittää asian. Joudut perustelemaan koko ajan, miksi et jaksa tehdä, miksi et kykene tekemään. Varmasti kuulet joltakin, kuinka laiska ihminen olet. Voin sanoa, et ole laiska. Sinulla on täysi oikeus olla väsynyt ja uupunut. Tulehdukset nivelissä, ihossa, missä vaan, vievät energiaa elimistöstä ja aiheuttavat näin ollen väsymystä. Se kaikki kuuluu taudinkuvaan. Myös taudin eteneminen voi aiheuttaa väsymystä. Jatkuvat vastoinkäymiset väsyttävät. Lääkkeet väsyttävät. Sanoisin ennemmin, että huolestu jos et koe uupumusta tai väsymystä jossain kohtaa 😀

Uupumisesta puhutaan aivan liian vähän. Siitä puhutaan vielä vähemmän parisuhteissa. Itse olen sinkku, joten en joudu kenellekään perustelemaan tai selittelemään. Mutta huomaan sen myös vaikuttavan siihen, etten hakeudu parisuhteeseen. Kukapa haluaisi seurustella sairaan kanssa tai olla ihmisen kanssa, joka väsyy joka asiasta eikä välttämättä saa itseään ylös sängystä. Tällainen varmasti rasittaa myös parisuhdetta. Kuka selittää puolisolle nämä asiat? Vaikka uupumus ei ole masennusta, on siitä silti hyvä puhua. On hyvä purkaa turhautumista väsymykseen ja tilanteeseen. Ei kannata jäädä yksin asioiden kanssa.

Nyt olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Olen oppinut nauttimaan niistä pienistäkin asioista ja ymmärtämään, että nekin ovat saavutuksia jo itsessään. Saat itsesi ylös sängystä, mieletön saavutus. Saat keitettyä kahvia, hienoa. Jaksat kävellä sängystä sohvalle, maisemanvaihdos piristää. Teet itsellesi leivän, ota kahvia kaveriksi. Saat harjattua tukan tai pestyä hampaat, saat puhtaat vaatteet päälle. Kaikki mitä teet, on saavutus jo itsessään, koska teet sen. Vaikka se tuntuisi siltä, että käytät viimeiset energiat siihen, saat sen silti tehtyä ja näin siitä tulee hyvä olo. Tähän ajatustapaan yritän itseäni muuttaa, koska silloin en anna liikaa valtaa uupumukselle. Silloin en ahdistu niistä pahimmista päivistä.

Toivottavasti tämä auttaa myös sinua jaksamaan paremmin.