2012 vuosi oli minulle aika käänteentekevä. Olin eronnut aviomiehestäni, välttänyt konkurssin, muuttanut yritykseni uusiin tiloihin ja tein 12-tuntisia työpäiviä selvitäkseni laskuista. Sosiaalisen elämän puolella meni vielä lujempaa. Viikot töitä ja viikonloput juhlimista. Yritin selvitä stressistä, laskuista ja yksinäisyydestä. Tapasin miehen, jonka kanssa pidin vain kivaa. Siskoni meni naimisiin ja välimme olivat huonot. En kyennyt myöntämään kenellekään, kuinka paljon se sattui ja kuinka lähellä burnoutia olin. Tulin kuitenkin raskaaksi, vaikka olin aina luullut sen olevan mahdotonta. Raskaus herätti tajuamaan kuinka huonossa jamassa oikein olinkaan ja tein totaalisen käännöksen elämässä. Vähensin töitä radikaalisti ja uskon sen olleen suurin syy siihen, että huomasin ensimmäisiä oireita nivelissä. Raskaus aiheutti paljon muutoksia kehossani ja niiden takia jouduin isoihin tutkimuksiin. Kuuluin siihen harvaan ryhmään, joille raskaus sopi erinomaisesti. En voinut huonosti juuri lainkaan. Ihoni hehkui ja kaikki ihopsorin oireet katosivat. Alussa tulleet jumalattomat nivelkivut katosivat, joten oletin niiden johtuneen raskaudesta. Loppua kohden alkoi kuitenkin jalat turpoamaan ja verenpaineet nousemaan. Lopulta päädyimme suunniteltuun sektioon, jotta välttäisimme raskausmyrkytyksen. Kaikki meni vielä senkin jälkeen aika hyvin. Vasta lopputarkastuksessa tajusin, että jumalaton stressi ennen raskautta, laukaisi nivelpsoriasiksen ja melkein laukaisi minulle diabeteksen raskauden aikana. En kuitenkaan saanut diabetesta ja olimme lääkärin kanssa yhtä mieltä siitä, että raskaus oli pelastanut minut ja antanut keholleni lisää aikaa. Raskaus oli se, joka sai minut pysähtymään. Jos olisin jatkanut samalla stressin määrällä eteenpäin, olisin saanut nivelpsoriasiksen vahvana ja todennäköisesti myös diabeteksen. Näin voin sanoa, että onni onnettomuudessa. Tästä tapahtumaketjusta kuitenkin sain alkavan nivelpsoriasiksen. Alkuun se oli todella lievää kipuilua ranteissa ja nilkat välillä muljahtelivat kummallisesti. Tästä se alamäki kuitenkin alkoi, mutta onneksi aika hitaasti…